Vapaapäivä, not much to say

Niiku otsikkoki sanoo ni ennoo paljoo tehny tänää. Kävin kuolemassa hiihtoladulla ja syönny. Kuluttanu internettiä. Eli perus schaibaa.
Kuhan nyt haluasin oksentaa tähän huonolla puhelimella otettuja kuvia.

                                                                         Kiittimo.

Se itävaltalaine tek tämmösiä! Suklaata ja cornflakseja.

Kaiken a ja o on siistit lökäpökät.

Teksti saattaa sisältää kirosanoja

Ensimmäinen vuorokaus takana ja oon vieläki hiton tyytyväinen.

Eilee minuu ol vastassa superkiva täti eli miun työnantaja ja sit se näytti miulle miun asunnon, eli vanhan luokkahuoneen, mis asun tän 3kk. Heitettii tavarat sisää ja kierrettii koulu läpi ja sit lähettii sinne varsinaiselle työpaikalle, eli noin 400m päähän tästä koulusta. Siellä miun pit heti mennä kättelemää kaik tietenki läpi ja näin. Sit tää miun työnantaja tarjos ruokaa sen omassa kotona, nii, kelatkaa sitä, kuin monta teijän työnantajaa on tarjonnu ruokaa ja kahvia kotonaa? Söin kiltisti ja näin niie supersöpön 8kk haukun siinä samalla, ja no toki muutki perheenjäsenet. Siin haasteltii ku mie söin ja hää kehu minuu reippaaks ku olin kerenny suorittaa viinapassinki ennen miun saapumista pohjosee.

Syömingien jälkei lähettii Muonion kylälle ja rallitettii siellä ja hää näytti paikkoi. Melkee ois verrattavissa Haminaa; k- ja s-kauppa, kirjasto, alko, terveysasema, eläinlääkäri. Suunnillee noin. Sitku käytii ruokakaupassa ni tää sano et ota mitä lystit et hää tarjoaa niiku tervetuliaispakettina. En oottanu tämmöstä vieraanvarasuutta ja ystävällisyyttä ja olin supertyytyväinen.

Autos juteltii niitänäitä ja olin vaa kiitollinen siinä etupenkillä ku mie oon saanu tämmösen tilaisuuden ja noin kivan työnantajanki.

Loppuillan sain olla vapaana ja yrittää totuttautua tähä luokkahuoneesee. Vähä niiku intissä ois tuvassa, mut vaa yksin ja tavarat levitettyinä ympäriisä. Täs samassa koulussa asuu miun kans tällä hetkellä suomalainen poika ja itävaltalainen tyttö ja tää tyttö tek meille eilee ruokaa. Nice.
Käin illalla käppäileeski revontulien toivossa, mut näin vaa miehen jolta oli karannu koira. Ja joo, testimersuja. Meinasin jo et meen kytikselle puskaa ja rupian myymää niitä kuvia vaikka bmw:lle ja käärin hyvät rahat. >:)

Joojoo huono kuva, mut siin on laituri.

Tää perjantai on menny hyvinn, rentoo. Olin vaa muutaman tunnin töissä ja totuttelin työpaikkaa ja tommosta. Sit kierreltii ja jubailtii tän supertädin kanssa ja hää kutsu miut ruokailemaa taas taloonsa ja anto viellä ne jämätki seuraavan päivän evääks! Jälkeepäi miulle jäi fiilis, et kiitinköhän ees tarpeeks. Älyttömän mukava ele.

Sit täsä illansuussa käin näije rantasaunassaki ja kiroilemassa avannossa. Iha helvetin piristävää! Siis se avanto. Myös kiroilu. Suosittelen oikeesti jos ikinä missää mahollisuus ni khyl, mänkää avannoimaa.

Saunassa tuli taas fiilis, et vitti, mie oon tyytyväinen. Viimevuoden loppu oli niin uskomatonta kurapaskamenkkaripulia et ei oo tosika. Ni ai perkele mie oon tyytyväinen et pääsin tänne. Okei, vasta vuorokaus takana mut silti. Voisin jo itkeä koti-ikävää, mut päinvastoin. Eniten harmittaa, että en nää miun rakkaan kummipojan kehitystä ja se, että en huutanu junan ikkunasta lähtiessää, et so long suckers!

Toivottavasti nyt tuli hoettuu tarpeeks sanaa tyytyväinen ni ei jääny epäselväks tyhmemmillekkää.

Eka teksti on aina huono ja ikuisesti keskeneräne

Okei, eli keissi on tää et elämässää hukassa oleva 23-vuotias (kohta 24!!1) tyttö, nainen?, keskenkasvunen kakara, päätti lähtee 1000km päähän töihin, eli Kaakkois-Suomesta Lappiin. En tiiä mitä tästä tulee ja kauvan mie täällä viihyn, mut tarkotus ois palata etelää suunnillee silloin toukokuussa. Vielä tää idea ainaki tuntuu hiton hyvältä, koska monta vuotta ollu jo pakottava tarve päästä sieltä ympyräkaupungista pois.

Jos jotain häiritsee tää, että kirjotan niinku puhunki, eli jotain hamina-ylämaa-kieltä, ni varmaa voi sitte lopettaa sen lukemisen tähä ettei mene minkäänäkösiä palkokasveja nenään. :)

Muutamille ihmisille ku kerroin asiasta ni oletin, että ois tullu ees pari kysymystä et "eiks töitä lähempää löytyny?", mut ei. Ihmiset on ollu kateellisia ja tyytyväisiä miun puolesta ja sanoo et tekee hyvää päästä pois noista vanhoista kuvioista, mikä on ihan totta. Ja miun elämäntilanne just mainio tälle elämykselle, ei oo miestä, lapsia, kunnon kotia tai muita jarruja kotipuolessa. Kaikenlisäks saan lisäaikaa miettiä, et minne hittoo oikee muutan tän jälkei ja mitä oikee oon elämässä tekemässä. Tää on vähä niiku lukio aikoinaa, saan aikaa miettiä mitä teen ja oikeesti en saa mitää aikaseks. : D

Joo. Eli. Juna lähti eilee illal Leprasta, Tikkurilan kautta vaihto ja sit siintä yöjunaa Rovaniemelle. Sain jo Tikkurilassa huomata et pyörillä kulkeva matkalaukku ei kulje kovin sujuvasti räntäpaskalumessa. No ei siinä, pakkohan sitä ol hikihatussa vetää ja raahata perässä. Ikinä ennen ennoo ollu junassa yötä ja se olki superpieni hytti ja kunnon tilaihmesuihkuki siellä ol. En ymmärrä miten samaa hyttii ois mahtunu joku jolla ois ollu samanverran tavaraa ku miulla. Mut ihan viihtysä, pöllölakanat ja kaikki. Olin tyytyväine omaa rauhaa ja siihen et oon matkalla kohti jotaki iha uutta. 

Rovaniemelle juna saapu tuos aamupäivällä ja sitte siinä venasin yksikseni bussia. Kauvaa siin en kerenny pönöttää ku joku mies tul jo "hei kaunotar, ootkos Ivaloo menossa?". Ruvettii siinä sit höpäjämää ja hää avautu viinanhuuruissaa miulle elämästää. Yritti saaha miuva kalijalle ja töitäki jopa tarjos hemmetin hyvällä palkalla. Kaljalle oisin kyl voinnu lähtä mut miun bussi ol siin kohtaa jo  muutaman minuutin myöhässä ja tapani mukaa vähä panikoin siinä, että mitäs jos, missä se on, ääh, iik.

Noo mut bussi saapu ja tää herrasmies saatto miut siihen ja tarjoutu jopa kantamaa miun kantamukset ku ol kuulemma nii painavan näköset. Bussikuski otti miut ystävällisest vastaa JA lausu miun sukunimen oikein. Hämmennyin, koska ite sönkkäsin sen nii niiku se kirjotetaa, koska etelässä sitä ei tahota ymmärtää, jos lausun sen niinku ruotsalaiset sanoo.

Kunnon matkalaisella on aina trippimehu mukana.

Eli nyt istun bussissa noin kolme tuntia matkalla Muonion Särkijärvelle, missä miun työnantaja odottaa ja huomenna pitäs alkaa työt. Ei ees jännitä mitenkä suureemmin, oon vaa tyytyväinen ja vois melkee sanoo et onnellinen! Jes, isosti sanottu miulta.